Kauneus
Ennen oli paremmin.
Kun kritiikin metodina vielä oli
luoda hiljaisuutta, se oli luomisprosessille hyödyksi, sanoo sepitteellinen
esteetikko japanilaisen Yukio Mishiman romaanissa Kinjiki (1951):
”Todellinen kauneus mykistää
ihmisen. Silloin kun tätä uskoa ei vielä ollut tuhottu, kritiikki itsessään oli
ammatti. Lyhyesti sanottuna kritiikki, kuten kauneus, pyrki ennen muuta
mykistämään ihmisen. Emme voi sanoa tätä päämääräksi sen enempää kuin
ei-päämääräksi.”
Nyt on huonosti.
Kritiikillä on vihdoin päämäärä, kuten
muullakin yhteiskunnallisella ja taloudellisella toimeliaisuudella: keskustelun
herättäminen. Hiljentymisen sijaan kauneus saa ihmiset pulisemaan. Massatuotannon seurauksena kauneutta
levitetään keinotekoisesti ja kriitikot ovat muuttuneet kauneuden seuraajista
sen pörssimeklareiksi:
”Täten lukemattomiksi kauneuden
imitaatioiksi muuttunut kritiikki on kasannut halpamaiset valat päällensä”, esteetikko
tuomitsee.
Kts. myös Sijainen
Kts. myös Sijainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti