Arkistosta: "Mitä muuta työ tuottaa paitsi kustannuksia?"

Luitteko päivän lehdestä mielipiteet?

                      Kansalaisten mukaan VATT:n uusi ylijohtaja Juhana Vartiainen on edellisen päivän haastattelussa tuominnut lasten kotihoidon velttoiluksi  ja omistusasumisen vääryydeksi. Tasapuolisuuden nimissä on täsmennettävä, että Vartiainen puhui niiden tukemisesta yhteisin verovaroin.

                      Kotihoidon tukea en ole nostanut, mutta asuntolainan verovähennyksen kirjaan asiapaperiin vielä tänä ja seuraavana vuonna. Kiitos sinulle, iloinen veronmaksaja, olit ystävä tai tuntematon.

Vartiaisesta verovähennysoikeus on ”iso vääristymä markkinatalouteen”, joka ei sitä paitsi lisää ”työhaluja”. Minulle se on fiskaalisesti järkevää, enkä myöskään yhdy Vartiaisen tahattomasti toistamaan filosofiaan, jossa työn kannustin on keppi ja työnjohtamisen kannustin porkkana.

                      Muistatteko Liisa Jorosen?

                      Aivan, minäkin saan toisinaan painajaisia hymyilevästä, kannustavasta ja menestyneestä riistokapitalistista, vaikka medialemmikki Joronen katosi julkisuudesta Soneran ja Nokian hallituksissa sattuneiden tapausten jälkeen. Sitä ennen hänkin ehti ottaa kantaa velttoiluun. Tai siis ”löysäilyyn”, jotta sitaatti menisi oikein.

                      Talousjournalismin reuna-alueilla, henkilöjournalismissa, on näköjään taas palattu aikaan, jossa Aapeli Muttiset arvostelevat Juutas Käkriäisiä. Itse taloussivuilla on nyt enemmän tutkittua journalismia ja toimituksen omia näkökulmia. Hyvä niin.

                      Toisin oli 15 vuotta sitten, kun oheinen juttu ilmestyi Matti Apusen toimittamassa Image-lehdessä. Versio on omasta arkistosta eli editoimaton, joten jos jokin lause tai kappale alkaa kieltolauseella, se tapahtuu Matin rakkaimmasta toimituksellisesta ohjeesta huolimatta.

Vuosi oli kai 1997, ehkä seuraavan vuoden alku, verukkeena Taloussanomat-lehden synty (sittemmin se katosi jatkuvaa tappiota tuottaneena verkkoon). Tarkkaa julkaisunumeroa en tiedä, kun kiiltopaperiset Imaget, Facet ja sen sellaiset menivät kaapista kierrätykseen edellisessä muutossa. Luku on jutun neljästä viimeinen. Edellisissä luvuissa ihmeteltiin mm. samaa talouspuheen moraalipainotteisuutta, josta kansalaiset nyt soimaavat ylijohtaja Vartiaista. Tässä luvussa haluttiin saattaa hautaan nousukauden (muistatteko?) jäänne, yritysjohtajien aiheeton ja nolo nuoleskelu.

Turun Sanomien lainausta en osannut jäljittää, Helsingin Sanomien talousproosasta vastaavat nahkurin orsilla Johanna Aalto ja Päivi Isotalus. Jos joku tietää Hesarin Sunnuntai-sivuille Sol-siivouspalvelusta kirjoittaneen nuoren naistoimittajan, muistakaa kehua häntä nimeltä.

Mitä muuta työ tuottaa paitsi kustannuksia?

Myönteinen julkinen kuva on yritysjohtamisen kannalta oleellinen tekijä. Myönteistä julkisuutta on helpointa saavuttaa, mikäli yrityksen johtaja viihtyy itse julkisuudessa ja on valmis kertomaan toimittajille asioita, joista toimittajat ovat tottuneet kirjoittamaan. Yrityksen johtajassa yritys henkilöityy ja saa helposti ymmärrettävän persoonallisuuden.

Esimerkiksi Turun Sanomien taloustoimituksen mukaan siivous- ja kiinteistöpalveluihin erikoistuneen SOL Palvelun omistaja Liisa Joronen on ”laatua ja myönteisyyttä korostavien saarnojensa mukainen nainen... pieni, keltainen, naurava ja toiset huomioon ottava”. Myönteiset tunteet vievät ihmistä ylös- ja eteenpäin, kielteiset lamaannuttavat, Joronen luonnehtii toimittajan arvostamaa uutta johtamisfilosofiaa.

Koska tuottavuuden ja asiakastyytyväisyyden ohella myös työntekijöiden viihtyvyys on palveluyrityksen kannalta tärkeä voimavara, taloustoimittaja kysyy siitäkin. Ja tietysti yrityksen johtajalta, joka kertoo:

”Siivoojat saavat suoran palautteen työstään laatupassiinsa, nauravan naaman hyvästä siivouksesta [--] SOL:n siivoojat, raskasta metrosiivousta myöten, ottivat myönteisesti vastaan nauravien naamojen keräilypassin. Nyt siivoojat jopa kilvoittelevat kunnianhimoisesti passiin kerääntyvästä hyvästä palautteesta.”

Jokaiseen sanomalehteen sisältyvän talousosaston mukaan talous ei ole työn tekemistä vaan sen teettämistä tai yritysten omistamista. Siksi yritysjohtajat antavat talouden ikäville numeraaleille inhimilliset kasvot. Juuri yritysjohtajilla on oikeus puhua taloustoimitusten luomassa julkisuudessa, jossa he eivät tulkitse ainoastaan työntekijöiden tuottavuutta vaan myös heidän tunteitaan.

Taloussivuilla sanomalehdet käsittelevät yritysjohtajien yrityksilleen tuomia merkittäviä etuja, kuten uutta johtamiskulttuuria ja myönteistä imagoa, tai toisaalta työntekijöiden yritykselle tuomia suoranaisia haittoja, kuten työvoimakustannuksia.

Koska talouden ja tuotannon inhimillinen ja persoonallinen puoli liittyy työn teettäjiin eikä sen tekijöihin, suurten sanomalehtien taloussivuilla on jatkuvaa tarvetta esitellä SOL:n omistajan Liisa Jorosen henkilöä ja ajatuksia, sillä hän erityisen inhimillinen henkilö, iloinen mutta jämäkkä.

Sen sijaan samojen lehtien sunnuntaisivuilla saattaa hyvinkin olla juttuja palveluiden ja hyödykkeiden varsinaisesta tuotantoportaasta eli sellaisten työntekijöiden arjesta, joiden edustamilla kotitalouksilla ei näyttäisi olevan merkitystä taloudelle muutoin kuin virkistävien yrityskuvien houkuttelemina kuluttajina.

Kun Helsingin Sanomien taloustoimittaja kirjoitti laajan reportaasin naisyrittäjyydestä, hän havaitsi, että se on ennen kaikkea ”itsensä toteuttamista”.

Eräänä naisyrittäjyyden esimerkkinä Hesari käytti luonnollisesti Liisa Jorosta. Tosin taloustoimituksen mainitsemat ”uudet ja tehokkaammat tekemisen tavat”, ”yritykseen sitoutuminen”, ”rutiinien tappaminen” ja ”luova ajattelu” näyttäisivät yrityksen työntekijöitä haastatelleelle Sunnuntaistoimitukselle merkitsevät pikemminkin entisestään kiristettyjä suoritusstandardeja, uupumusta sekä säännönmukaisiksi muuttuneita ilmaisia ylityötunteja eli työnantajan ansioksi kertyvää palkatonta uurastusta.

Niin ikään taloustoimituksen ”työn tekemisen ilo, onnelliset ihmiset ja uusi elämänasenne” suomentuvat Sunnuntaitoimituksessa hopealusikaksi, joka ojennetaan aikuiselle naiselle tämän kerättyä 12 hymynaaman kuvaa henkilökohtaiseen laatupassiinsa.

Tältä asia näyttää todellisen asiantuntijan eli työtekijän näkökulmasta: ”En välittäisi lusikoista. Ottaisin kannustukseksi mieluummin ylityökorvaukset, terveyskengät tai edes sopivankokoiset työvaatteet.”

Taloustoimituksen tarkoittama palkittu ”laatujohtaminen” merkitsee puolestaan sitä, että johtajalla on ”positiivia ajatuksia” ja muutoinkin erinomaisia ideoita, jotka ”eivät ole vielä tavoittaneet konservatiivisia väliportaan johtajia” ja ”löysäilyyn” tottuneita työntekijöitä.

Journalistisen ihanteen näkökulmasta julkisuus on tiedon esittämisen ja jäsentämisen tila, johon kaikilla kansalaisilla tulisi olla yhtäläiset oikeudet päästä. Taloustoimitusten näkökulmasta julkisuus on yritysjohtajille varattu eduntavoittelun ja imagonkohennuksen areena. Työntekijät pääsevät sanomaan omat mielipiteensä nimettöminä ja kasvot peitettyinä, sillä vääränlainen julkisuus voi maksaa heille heidän elinkeinonsa.