Pianisti Yefim Bronfman soittaa Helsingissä Magnus
Lindbergiä.
En ole paikalla, mutta voin
pyöräyttää lautasella Bronfmanin tulkinnat Prokofjevin pianokonsertoista. Ne on
äänitetty Mikkelin konserttisalissa, jossa lasi- ja betonirakennukseen on
jotenkin saatu pienemmille puukirkoille ominainen, lämmin akustiikka.
Päivän
lehdessä on Bronfmanista buffi, jonka ”Profiili”-osassa musiikkitoimittaja Vesa
Sirén lainaa Philip Rothin romaania Ihmisen
tahra (1998):
”Sitten saapuu Bronfman. Brontosaurus Bronfman! Herra
Fortissimo! En ole koskaan nähnyt kenenkään hyökkäävän flyygelin kimppuun niin
kuin tuon parransänkisen venäjänjuutalaisen miehenpötikän.”
Lainaus jatkuu:
”Kun hän on lopettanut, flyygeli joutaa kaatopaikalle. Hän murjoo sen.
Hän kaivaa siitä esiin kaiken. [--] Ja vaikka hän vie mennessään tulensa kuin
Prometeus konsanaan, meidän oma elämämme tuntuu nyt sammumattomalta. Kukaan ei
kuole, ei kukaan, jos Bronfmanilla on siihen mitään
sanomista!”
Kyllä vain, ne kirjailijat vasta
osaavatkin kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti