keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Lehtikirjoittamisen lajeja: Monipuolinen media




Pari vuotta sitten käteen sattui Kari Karppisen väitöskirja, kuka lieneekään, mutta otsikko oli tyypillisen komea ”Rethinking Media Pluralism: A Critique of Theories and Policy Discourses”.
                      Kirjassaan väittelijä harmitteli, että käsitystä median monipuolisuudesta ja moniarvoisuudesta määritti julkisessa keskustelussa mediateollisuuden näkökulma, jossa monipuolisuus tarkoitti kuluttajan mahdollisuutta valita mahdollisimman monen mediatuotteen välillä. Tällainen näkökulma nojaa ensisijassa kilpailun vapauteen mediaelinkeinossa, demokraattiseen prosessiin kuuluva informaation vapaus ja kansalaisen valinnan vapaus ovat vasta sen toissijaisia mutta varmaankin toivottavia seurauksia.
                      Tutkijan mielestä prioriteettien tulisi mennä juuri toisin päin. Tiivistelmä päättyy näin:
”Tutkimuksen keskeinen väite on, että mediapluralismin käsite tulisi ymmärtää nykyistä laajemmin julkisuuden valtarakenteiden näkökulmasta. Sen sijaan, että moniarvoisuutta pyritään arvioimaan mittaamalla määrällisesti sisältöjen ja tiedotusvälineiden kirjoa, mediapluralismi tulisi ymmärtää kriittisenä käsitteenä, jonka avulla on mahdollista tarkastella mediajulkisuuden hierarkkisia valtasuhteita ja pohtia uusia mahdollisuuksia julkisuuden demokratisoimiseksi.”
Silloin kirjoitin jotain mediakriittistä kolumnia sanomalehti Kalevaan, ja mielessä oli yhä EU:n elintarvikevirastosta käyty keskustelu.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus oli sydämistynyt Italialle, joka – sittemmin onnistuneesti – yritti kaapata Suomelle jo periaatteessa luvatun viraston itselleen, ja korosti viraston saamisen Suomeen olevan ”kansallinen etu”. Toisaalla saman päivän lehdessä Helsingin Sanomien toimittaja korosti, että virastojen hajottaminen poliittisista syistä eri puolille yhteisön rajoja oli vastoin yleistä etua, ja siis myös jäsenmaiden kansalaisten etua.
Tässä, saman media kahdessa vastakkaisessa tulkinnassa, väittelijän suositus epäilemättä toteutui. Median monipuolisuuden, tai ”pluralismin”, tulisi ensisijaisesti olla journalistinen johtoajatus ja vasta toissijaisesti mediamarkkinoinnin väline.
Mutta mikä toteutui tänään, kun luin ensin Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun ja sitten Turun Sanomien?
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield taustoittaa toissapäivän suuruutista, liikenneministeriön johtavan virkamiehen eroa. Blåfieldin mukaan linjaerimielisyys ministeri Merja Kyllösen ja liikenneviraston pääjohtajan Juhani Tervalan välillä kärjistyi valtatie 8:n parantamiseen Turun ja Porin välillä.
Blåfieldin mukaan Tervala oli huomannut, että vesioikeuden antama pohjavesien suojelujärjestelyä koskeva vesilupa oli raukeamassa, ja siksi Tervala oli ryhtynyt yhteistyössä maakuntajohtajien kanssa kiirehtimään hanketta. Tämä taas ei olisi sopinut ministeriön poliittisesti nimetyille päättäjille, joita kiinnostaa raideliikenne ja informaatioajan logistiikkaa, eivät moottoritiet.
Toisin asian kertoo omia maakuntajohtajiaan yleensä herkällä korvalla kuunteleva Turun Sanomat.
Pääkirjoituksessa Tervala ei ole kiirehtinyt moottoritietä, vaan häntä epäillään hankkeen ”jarrumieheksi”. Eikä Blåfieldin raportoimasta ”yhteistyöstä” ole tietoakaan, vaan Tervala oli ”pöyhkeästi valmis olankohautuksella sivuuttamaan maakunnissa valmistellut tiesuunnitelmat”.
Kaksi saman lehden erilaista tulkintaa saatavilla olevista tosiseikoista täydentävät toisiaan, jolloin voin tehdä oman valintani perusteluja arvioimalla (pelkkä sanapari ”kansallinen etu” ei ole koskaan saanut minut nostamaan lippua salkoon). Sen sijaan kahden lehden kaksi erilaista tosiseikkojen kuvausta kumoavat toisensa, joten yleisvaikutelmakaan ei ole monipuolinen, ainoastaan ristiriitainen.
Arvaan, että lukijaa hämmentävä ristiriita havaitaan molemmissa toimituksissa, mutta kumpikaan ei tarkista faktojaan, koska itse uutinen on jo vanhentunut. Ja arvaan, että myös toimitusten tietolähteet tietävät tämän, joten oman edun tai asialistan puolustamiseen ei tarvitse valmistautua, mikäli sen on jo kerran saanut läpi.

4 kommenttia:

  1. Ansiokas kirjoitus, ja olet aiemmin viitannut journalistin perusohjeisiin.
    ***
    Jokaisen nuoren journalistin olisi hyvä katsoa vähintään kerran Citizen Kane elokuva, mielellään kaksi. Teoksen julkaisusta on kulunut seitsemänkymmentä vuotta ja ylikin, mutta filmissä on jotain ajankohtaistakin minusta.
    ***
    Journalistin ei kannata miettiä, mikä on tai oli Rosebud, vaan keskittyä lehtien toimittamiseen ja ohjeiden noudattamiseen :)

    VastaaPoista
  2. Turun Sanomia on perinteisesti voinut pitää kokoomusta lähellä olevana lehtenä. Nyt pääkirjoitustoimituksen kärki ei kuitenkaan osoita vasemmistoliiton nuorta ministeriä vaan kokenutta virkamiestä, joten mahdollinen poliittinen motiivi lienee maakuntapoliittinen.

    Moni muu lehti on puolestaan katsonut, ettei ministeri Kyllönen edustanut vain poliittista valtaa vaan – poliittisen mandaattinsa kautta – kansanvaltaa. Siksi Kyllöselle ei ole yllättävästä vedosta paljon kuittailtu.

    Helsingin Sanomissa on kuitenkin oman sitoutumattomuuden idea viety niin pitkälle, että kaikenlaista politikointia lehden kirjoituksissa yleensä vierastetaan, eikä poliittisen vallan ja kansanvallan välille kovin herkästi vedetä yhtäläisyysmerkkejä. Siksi erotetun virkamiehen näkökulmaan ja ilmeisesti yhteen haastattelulähteeseen perustuva kolumni ei ole yllätys.

    Toisaalta lehti voi myös pyrkiä toteuttamaan monipuolista ja moniarvoista journalismia niin, ettei asioiden todenperäisyyteen oteta kantaa mutta eriävät mielipiteet julkaistaan. Tutkijoiden mielestä tämä johtaa tiedejournalismissa siihen, että tiedeyhteisön yleisen käsitys ja yhden änkyrän vastustus esitetään ikään kuin yhdenvertaisina näkökulmina.

    Hieman samanlainen journalistinen valinta tehdään silloin, jos julkisuudessa on ensin ministerin yksipuolinen tulkinta tapahtumista ja sitten erotetun virkamiehen yksipuolinen tulkinta. Vastuu siirtyy lukijalle

    VastaaPoista
  3. Luultavasti TS on tosiaan jonkin verran oikeistolainen. TS pääkirjoitukset minusta joskus osuvat napakastikin naulan kantaan, mutta pyörivät useinkin samojen asioiden tiimoilla, ehkä on hyväkin.
    TS:lla on omia vakioaiheita pääkirjoituksissa ollut, kirjastotalon vaiheet, ja on nyt esim. Turun kaupungin hallinto, ...
    ***
    Ilta-Sanomat muuten ei nosta mitään näistä päivälehtien asioista pääkirjoitukseensa, vaan kirjoittaa mm "Kyllöstä tuntuu risovan erityisesti risovan korkean virkaportaan piittaamattomuus eduskunnan hyväksymän liikennepoliittisen selonteon linjauksista" ...lehti viittaa A-studioon, jossa Kyllönen kuuluu kertoneen paikan tulevan ulkoiseen hakuun.
    ***
    En muista onko Kyllösellä ajokorttia, mutta puoluekannan tiedän, ja nuoren iän. Tietämättä mitään asiasta, voin arvata, että uusi nuori naisministeri liikenneasioissa voi johtaa tiettyyn suhtautumiseen ja kokeiluihin...

    VastaaPoista
  4. ...ja tämän merkinnän lopussa olevat arvauksethan menivät sitten väärin. Ei uutinen vanhentunut, vaan jatkui niin vetreänä, että minunkin piti tehdä siitä uusi merkintä.

    VastaaPoista