tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kolmas kategoria


Tiedeyhteisöjen nimeämät asiat voidaan jakaa kolmeen kategoriaan

1) Asiat, jotka voidaan havaita.
2) Asiat, jotka voidaan päätellä havaitun perusteella.
3) Asiat, jotka on välttämätöntä kuvitella, jota havainnot vastaisivat johtopäätöksiä.


Smithin merkantilismi, Marxin luokkataistelu, Darwinin luonnonvalinta, Goffmanin vuorovaikutusjärjestys ja Bourdieun distinktio ovat esimerkkejä toisesta kategoriasta. Metafyysikkojen eetteri, Smithin näkymätön käsi, Dawkinsin itsekäs geeni, Hardtin imperiumi ja (Nassim Nicholas) Talebin antihauras ovat esimerkkejä kolmannesta kategoriasta. 


Kolmannen kategorian käsitteille on ominaista, etteivät ne niinkään edistä tiedettä kuin tutkijan "urasuunnittelua" (Ernst Mayr). Toinen kolmannen kategorian ominaisuus on rajattomuus ja joustavuus. Mikään rajallinen faktojen tai tulkintojen määrä ei riitä sen kritisoimiseksi tai kumoamiseksi, sillä käsite itse torjuu oman tyhjentävän käsitettävyytensä, ja voi näin tuottaa loputtoman määrän (termin käyttäjän) oikean tulkinnan täydennyksiä tai (termin kriitikon) väärinymmärryksiä.

Nimetty asia ei välttämättä tai pysyvästi kuulu tiettyyn kategoriaan, vaan asemaan vaikuttavat tieteiden ja tieteen välineiden kehitys. 2012 Higgsin bosoni siirtyi toisesta kategoriasta ensimmäiseen. Itsekkään geenin siirsi toisesta kategoriasta kolmanteen epigenetiikan tutkimus. Tieteellisessä keskustelussa käytetään myös usein nimien kaltaisia termejä, jotka eivät kuuluu mihinkään edellä mainituista kategorioista. Esimerkiksi ”meemi” ei ole nimi, vaan geenistä johdettu metafora, kielikuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti