Mistä tietää lukevansa sanomalehden kulttuurisivuja?

HS Torstai 8.5.2014, B6: mistä tietää lukevansa sanomalehden kulttuurisivuja, osa 1?

Retriitti, orientaatiopiste, hiljentyä, läsnäolo, kokeileva, ajassa ja tilassa. Lause, joka alkaa ”meillä Suomessa”, ja jatkuu ”mutta esimerkiksi Intiassa…”

HS perjantai 9.5.2014, B1: mistä tietää lukevansa sanomalehden kulttuurisivuja, osa 2?

”Mori risteilee puheissaan eri universumien ja maailmanselitysten välillä niin, että pitää hieman pinnistellä. Hän on perehtynyt esihistoriallisiin kulttuureihin, kuten Euroopan keltteihin ja Japanin Jomon-kauteen, buddhalaisuuteen, sintolaisuuteen sekä muun muassa matematiikkaan ja fysiikkaan.”

”Universumissa kaikki kiertää, kaikki oleva uusiutuu. Halusin tuoda sen veistoksiin. [--] Kun kuolet, jätät ruumiin taaksesi, mutta sielun otat mukaasi ja palaat siinä takaisin. Jokaisella elollisella olennolla on oma universuminsa, Mori sanoo.”

Aineen katoamattomuuden lakia ei oikeastaan fysiikassa ole. Massa-energian säilyvyys sen sijaan on. Aine voi muuttua energiaksi ilman, että mitään lakia rikotaan ja sitä tapahtuu nimenomaan ydinreaktiossa, joskin hyvin pienessä mitassa. Myös energia voi muuttua aineeksi. Esimerkiksi gammakvantti voi muodostaa elektronin ja positronin.

Luin jostain sanonnan, että uskonnolla (ja kenties taiteella, jota Mori sanoo ”uskonnokseen”) on väärät vastaukset ja tieteellä väärät kysymykset. Taidepuheen näkökulmasta ongelma (tai minun ongelmani) taitaa kuitenkin kiteytyä siihen, että tieteen kieli oli tälläkin kertaa kiinnostavampaa, provokatiivisempaa ja jopa kauniimpaa kuin taiteen.

Mutta onneksi on Maritta Kuula, muusikko ja opiskelukaveri, HS 9.5.2014 B4: ”Maailmasta voi ottaa pienen siivun ja kertoa sillä enemmän kuin jos yrittää käsitellä koko yhteiskuntaa kerralla.” Tai koko universumia.