tiistai 8. heinäkuuta 2014

Alkoholilaki - suomalainen klassikko


Alkoholilaki. Suomalainen klassikko vuodelta 1935, josta julkaistaan uusi tulkinta noin kahden vuosikymmenen välein.

Seuraava versio valmistunee, kun hallitus aloittaa vaalien jälkeen työnsä. Luvassa on tiukempia kieltoja ja ohjeita, sillä yleisestä käsityksestä poiketen nykyinen alkoholilaki ei ole tiukka ja seikkaperäinen. Se on lyhyt, epämääräinen, toisinaan jopa arvoituksellinen. Tiukkoja ovat lähinnä lupamenettelyjä valvovien viranomaisten lupaehdot, eivät lainsäätäjien pykälät.

Arvoituksellisuus perustuu lain vanhimpiin osiin. Nuoren tasavallan eduskunta ei varmaankaan osannut ennakoida julkijuomisen sallivaa kunnallista järjestyssääntöä, joten laki ei yksiselitteisesti kiellä yleisön omien juomien nauttimista esimerkiksi kesäisillä ulkoilmafestivaaleilla. Toisaalta laki ei myöskään yksiselitteisesti salli anniskelua eli juomien myyntiä yleisölle, mikäli anniskelun yhteydessä on ennalta järjestettyä ohjelmaa.

Tiesitkö, että teatterin katsomoon ei saa perustaa anniskelualuetta, mutta anniskelualueelle saa perustaa teatterin? Entä tiesitkö, että…

-         Mikään viranomainen ei ole kieltänyt Porin Jazz ry:tä jatkamasta käytäntöä, jonka mukaan Kirjurinluodon puistokonsertissa yleisö voi häiriöttömyyden ehdolla nauttia omia piknik-viinejä. Muutoksesta ensimmäisenä uutisoinut paikallislehti Satakunnan Kansa mainitsi ”tiukemman laintulkinnan” antaneena viranomaisena Valviran ja sen aluehallintoviraston, tiedon lähde oli festivaalin järjestäjä. Järjestäjä vedätti toimittajaa. Todellisuudessa Valvira valvoo vain luvanvaraista toimintaa (alkoholin valmistus, myynti, mainostus, tuonti ja vienti). Yksityishenkilöiltä koskevat nautintakiellot eivät kuulu sen toimivaltaan.
-         Ulkoilmatapahtuman järjestäjällä ei ole velvollisuutta poistaa yleisön omia alkoholijuomia tapahtuma-alueella tai sen mahdollisella portilla. Lupa juomien poistamiseen pyydetään poliisilta huviluvan korvanneen yleisötapahtuman järjestämisilmoituksen yhteydessä. Tämänkin jälkeen oikeus juomien poistamiseen perustuu tapahtumapalvelun tarjoajan ja asiakkaan väliseen sopimukseen, ei alkoholilakiin: palvelun tarjoaja voi edellyttää, että asiakas noudattaa palvelun ehtoja.
-         Poliisin asettamiin palvelun ehtoihin kuuluu, että tapahtumajärjestäjä ilmoittaa alkoholikiellosta selkeästi ja etukäteen, ja että mahdolliset talteen otetut juomat säilytetään turvallisesti ja palautetaan omistajille.
-         Ehto, että tapahtumassa nautitaan vain järjestäjän myymiä juomia, on pääsääntöisesti tapahtumajärjestäjän asettama. Ehto asetetaan, koska myynti kannattaa. Porissa ehdon kiristäminen niin, että Kirjurinluodolle ei saisi viedä edes alkoholittomia juomia, ei kannattanut. Some suuttui, ja Pori Jazz ry syytti viatonta viranomaista. Tai ehkä kannatti. Huomioi siirtyi pois siitä faktasta, että aloite vanhan piknik-käytännön epäämiseksi tuli todennäköisesti yhdistykseltä itseltään.
-         Alkoholilain nautintakieltoja valvoo sosiaali- ja terveysministeriö, ei Valvira. Ministeriöltä ei ole pyydetty mitään uutta kantaa Poriin tai muuhun yksittäiseen yleisötapahtumaan, mutta verkkosivuillaan ministeriö katsoo lain kieltävän omien alkoholijuomien nauttimisen ohjelmaa järjestävien tapahtumien katsomotiloissa. Paikallinen poliisiviranomainen on kuitenkin omassa lausunnossaan rajannut valvontavelvollisuutensa alkoholista syntyviin häiriöihin. Niitä ei Kirjurinluodolla ole poliisin mukaan ollut. Laki, jota poliisi ei valvo, kuulostaa epäselvältä. Samalla tavoin epäselviä ovat myös ulkoilmatapahtumien anniskeluoikeudet.
-         Jos alkoholilakia luetaan kirjaimellisesti, yleisötapahtuman katsomoalueella ei saa myydä alkoholia. Kun anniskelulupa aidoin tai muutoin rajatulle alueelle Valvirasta myönnetään, syntyy vaikutelma, että Kirjurinluodolla, Ruissalossa tai muissa ulkoilmatapahtumissa on muutakin kuin katsomoa. Esimerkiksi puistoa, jossa nautintaoikeuden ratkaisee järjestyssääntö. Tai ehkä anniskelu ulkoilmakonserteissa on vastoin alkoholilakia. Näinkin on ennen ajateltu, eikä lakiteksti ole sen koomin muuttunut. Ainoastaan lupaehtoja on hiottu viranomaistasolla.

No, sen kuitenkin tiesit, ettei lakia lueta kirjaimellisesti, vaan yleistä tai yksityistä etua tulkiten. Anniskeluoikeudet eli aluksi kaljateltat tulivat yleisötapahtumiin, koska myynnin järjestivät paikalliset poliittiset nuorisojärjestöt. Sittemmin tämä privilegio katosi, mutta anniskelu ymmärrettiin perustelluksi yksityisen talouden ja työllisyyden kannalta.

Intressi yleisesti hyödyttävän elinkeinotoiminnan tukemiseksi on niin suuri, ettei laintulkinnan ristiriitaa ole viitsitty testata missään lakia tulkitsevassa elimessä: jos tapahtumajärjestäjä saa erottaa lain tarkoittamasta katsomoalueesta luvanvaraisen anniskelualueen, miksi se ei saisi erottaa siitä järjestyssäännön alaista piknik-aluetta, johon mitään lupia ei tarvita?

Käytäntö ei ole pelkästään nuukan viininystävän kiusa. Porin vanhassa konseptissa vip-alueiden ruoka- ja alkoholimyynnistä saadut tulot kompensoivat festivaalin kuluja, joten omaan limuun ja eväsleipään tyytyvä rahvas sai liput halvemmalla. Sittemmin erottelu vippiin ja rahvaaseen on mennyt epämuodikkaaksi, eikä firmoilla ole vanhaan tapaan intoa työntekijöiden ja sidosryhmien kestitykseen: taloudella menee huonosti eikä edustuskuluja saa enää vähentää täysimääräisenä verotuksessa. Siksi Pori liittyi muiden festivaalien joukkoon, ja rajasi suosituimman tapahtumansa alkoholin käytön anniskelualueille. Muut julkisuudessa esitetyt väitteet ovat markkinointiviestintää.

Toki Pori Jazz ry ei jää viimeiseksi piknik-konserttien järjestäjäksi. Kassien tutkimisesta ja muusta kuin yleiseen järjestykseen perustuvasta alkoholin valvomisesta on luovuttu kaupunkien maksamissa, yleisölle ilmaisissa puistokonserteissa. Ovatko Helsinki, Turku ja monet muut kunnat sitten samalla rikollisella asialla kuin takavuosien Kirjurinluoto? En ainakaan tunne alkoholilaista kohtaa, joka kohtelisi eri tavoin maksullisen ja maksuttoman yleisötapahtuman järjestäjiä ja yleisöä.

1 kommentti:

  1. Tässäpä aihe johon jokaisen on kommentoitava!

    Katsoin uutta Lupaus sarjaa jossa alkoholin kanssa ongelmia omaavat ihmiset sitoutuvat olemaan juomatta 5 viikkoa. Ihan ok jos siitä on itselle ja varsinkin lähimmäisille hyötyä.

    Mutta se lääkäri ottaa nuppiin siinä niin stanasti. Itse työskentelen rikosseuraamusalalla ja päihdeongelmaisten ihmisen kanssa joudun tekemisiin lähes päivittäin. Silti en voi sietää alentuvaa käyttäytymistä heitä kohtaan. Mieluummin sanon suoraan ja vähän lujaakin jos sitä tarvitaan. Mutta en puhu kuin lapselle.

    Mutta tämä lääkäri... Kun yksi näistä kieltäytyjistä kysyi siltä että otatko itse koskaan kuppia, niin tämä vastaa että "en tykkää krapulasta ja siksi kahenkymmenen vuoden sisällä on pari kertaa ottanu."

    Jos minä olisin ollut se kysyjä, olisin vastannut että "jos kerran on tommonen alkoholiongelma että kun ottaa niin aina menee karapulaksi, ymmärrän että kieltäydyt alkoholista noin tataalisesti."

    Vastaus olisi tietenkin ollut sarkastinen, koska tämä lääkäri kerjäsi sitä. Minusta päihdealan ammattilaisten ei itse pitä pönkittää alkoholin mystifiointia ja mustavalkoisuutta tämän lääkärin tapaan. Hänenkin piti ladata alkoholi ongelmapuheella krapulasta ihan ensin. Miksei vain sanonut että no kyllähän minäkin joskus otan. Joko ollaan raittiita tai juodaan krapulaan asti, siis ei osata hallita käyttöä. Miksi tällaista alentuvaa ja mystifioivaa retoriikkaa pitävät yllä alan ammattilaiset!!!?

    Miksi on suhtauduttava aikusiin ihmisiin kuin lapsiin? Lääkärin koulutuksella!

    (Olin todella vihainen kirjoittaessani tätä.)

    VastaaPoista