perjantai 11. heinäkuuta 2014

Ideaalinen puhetilanne: Tarpeeton sivistyssana korvaa harkitun mielipiteen


”Ideaalinen puhetilanne on hieman abstrakti ilmaisu joukolle yleisiä ja väistämättömiä kommunikaation edellytyksiä, jotka jokaisen puhe- ja toimintakykyisen subjektin on täytettävä aina kun hän haluaa vakavissaan osallistua argumentaatioon”. 
 
-- Jürgen Habermas: Järki ja kommunikaatio. Tekstejä 1981 – 1989. Gaudeamus, 1987

En suinkaan kuvittele, että ristiriidat ratkeavat, kunhan kaikki saavat riittävästi oikeaa tietoa. Ja olen tietoinen siitä, että vajavainen tieto – vaikka itsessään kuinka paikkansa pitävää – voi aiheuttaa suurempia väärinkäsityksiä ja enemmän vahinkoa kuin virheellinen tai yksinkertaisesti sepitteellinen tieto. Silti hämmästelen taas sitä, miten vaikeasti ratkaistava oikean ja väärän tiedon ongelma syrjäytyy tiedotusvälineiden roolista käydyssä keskustelussa, ja miten se korvataan etukäteen ratkaistulla hyvän ja pahan tiedon näkökulmalla.
                      Seuraava puheenvuoro on vasemmistoliittolaisen Veronikan FB-sivulta. Koska päivitys oli merkitty julkiseksi, päätin, että sitä voi kommentoida myös blogissa netiketin rikkoutumatta. Uutinen, jota Veronika kommentoi löytyy tästä. Ja tässä Veronika.

Hesarilta taas varsinainen rimanalitus Gaza-uutisoinnissa. Jutussa on haastateltu neutraalina asiantuntijana Is­rae­lin kan­sal­li­sen st­ra­te­gian tut­ki­mus­kes­kuk­sen INSS:n Yiftah Shapironia. [--] Ymmärrän, että tämä konflikti on erittäin monimutkainen ja latautunut, mutta eikö toimittajien työhön kuulu konfliktin kontekstualisointi ja valtasuhteiden aukipurkaminen. Siis esimerkiksi sen kirjoittaminen, että Palestiinan miehitys noin ylipäätään on laiton ja räikeä vääryys, jonka kv-yhteisö on tuominnut ja että Israel syyllistyy jatkuvasti räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin? Miksi on jälleen niin, että analyyttisempaa ja kriittisempää journalismia saa hakea muualta kuin Hesarista tai suomenkielisestä mediasta ylipäätään? Skarpatkaa

Toimittajamaailmassa tiedetään entuudestaan, että aina Lähi-idän kriisiytyessä kaikkiin lehtiin tulee x määrä lukijakirjeitä, joissa lehden väitetään pitävän Israelin puolta ja x määrä lukijakirjeitä, joissa lehden väitetään pitävän palestiinalaisten puolta. Molemmista julkaistaan yleisönosastossa yksi.
Tutkijamaailmassa tiedetään entuudestaan, että mediayleisön enemmistö kokee oman näkökulmansa olevan aina julkisuudessa alakynnessä.
Minä tiedän entuudestaan, ettei Veronika ole ainoa, jonka kannattaisi tarkistaa sanakirjasta mitä ”analyyttinen” ja ”kriittinen” tarkoittavat. Ne eivät tarkoita ”samaa mieltä kuin minä” eivätkä ”samaa mieltä kuin sinä”. Eivätkä ne myöskään tarkoita, että toimittaja on samaa mieltä kuin henkilö, jonka mielipide tulee antaa myös – ehkä ja ennen kaikkea - sitä vastustavien tietoon.
Ja tiedoksi kaikille, jotka ovat peukuttaneet Veronikaa lukematta hänen harhaanjohtavasti kommentoimaansa juttua: skarpatkaa.
Yiftah Shapir nimetään jutussa ”Is­rae­lin kan­sal­li­sen st­ra­te­gian tut­ki­mus­kes­kuk­sen INSS:n asian­tun­ti­jaksi", joten kriittisen lehden lukijan ei tarvitse paljastaa, että Yiftah Shapir on Is­rae­lin kan­sal­li­sen st­ra­te­gian tut­ki­mus­kes­kuk­sen INSS:n asian­tun­ti­ja. On melkoinen rimanalitus väittää, että häntä olisi haastateltu ”neutraalina asiantuntijana”. Ja vaikka kirjoittaja on vasta kymmenen vuotta lehdille kirjoittanut Jyväskylän nuori maisteri, hän kyllä osaa lisätä juttuun, että ”Täs­mäis­kuik­si tar­koi­te­tut hyök­käyk­set ovat ol­leet tu­hoi­sia. Ko­te­ja ja si­vii­li­ra­ken­nuk­sia on pom­mi­tet­tu maan ta­sal­le, ja Is­rae­lin il­mais­kuis­sa on kuol­lut ai­na­kin 60 si­vii­liä, uu­tis­toi­mis­to Reu­ters ker­too.” [--] ”Ih­mi­soi­keus­jär­jes­tö Am­nes­ty on tuo­min­nut jyr­käs­ti kaik­ki si­vii­li­väes­töön koh­dis­tu­vat is­kut.”
Lisäksi jutun kirjoittaja tietää, ettei lehden lukijoille tarvitse tarjota moraalista tulkintaa kunkin uutisen kontekstin kuuluvasta oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Osa lukijoista tekee omat johtopäätöksensä täydentämällä yhytä juttua sitä edeltäneillä ja sitä seuraavilla näkökulmilla ja faktoilla. Ja osalla lukijoista on valmiit asenteet ja automaattiset vastareaktiot, joita on turha yrittää horjuttaa.
”Laittomasta” ja ”räikeistä vääryyksistä” puheen ollen. Tässä hieman Hesarista tänään puuttunutta ”kontekstualisointia” ja ”valtasuhteiden aukipurkamista”. En ota kantaa siihen, onko Amnesty International neutraali asiantuntija, mutta korostan, että koska en ole sen enempää vasemmiston kuin kristillisdemokraattienkaan jäsen, voin aivan mainiosti osoittaa sormella palestiinalaisia parittomina päivinä ja israelilaisia parillisina. Ja tänään on pariton päivä: http://www.amnesty.org/.../palestinian-authority/report-2013


P. S.

Hetki sitten keskustelu jatkui samalla FB-seinällä. Tässä Veronika yrittää olla asiallinen ja käyttää tällä kertaa sanaa ”representoida”:

Konfliktin tasapuolistaminen on minusta ongelma, kun kyseessä ei ole kaksi tasavertaista osapuolta, ja tätä pyrin statuksessani peräänkuuluttamaan. Kritiikki ja analyyttisyys eivät tarkoita minulle sitä, että jutun pitäisi tukea kantojani (niin naiivi en sentään ole), vaan sitä, että juttu huomioi konfliktin valtasuhteet ja historiallisen kontekstin ja pyrkii huomioimaan monet eri näkökulmat. Jutussa esiintyvä asiantuntija esim. esittää, että Hamas sijoittaa ammuksensa siviilirakennuksiin ja sairaaloihin. Tämä väite on ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen (esim. AI ja HRW) tekemien tutkimuksen kanssa. Mutta kommenttisi seuraava väite on kyllä mielenkiintoinen: ”Lisäksi jutun kirjoittaja tietää, ettei lehden lukijoille tarvitse tarjota moraalista tulkintaa kunkin uutisen kontekstiin kuuluvasta oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Se on somen tehtävä.” Se, että peräänkuuluttaa kontekstualisointia ja huolellisempaa journalismia ei tarkoita, että peräänkuuluttaisi jotakin tiettyä moraalista kantaa. En myöskään ajattele journalismia jonain puhtaana saarekkeena, joka kuvaisi todellisuutta sellaisenaan kuin se on, vaikka toimittajat näin usein ajattelevat. Vaan se representoi maailmaa aina omien tulkintojensa kautta. Tulkinta ilmenee siinä, mitä ja miten kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta.

Tässä minua jo vähän kyllästyttää samojen asioiden toistaminen saivartelijoille, joten sorrun sarkasmiin:

Tarkoitatko kontekstoinnilla sitä, että uskot tietäväsi sanomalehdistä lukemiasi asioita, joita muut sanomalehtien lukijat eivät tiedä? Vai sitä, että Hesarin juttu ei herättänyt samoja moraalisia tunteita kuin sanan "räikeä" toistaminen kahdesti perättäisissä lauseissa? Voin helposti kuvitella, että Hesarin jutussa on puutteita, mutta en vieläkään ymmärrä minkä puutteen sinä uskot ja kerrot siitä löytäneesi. En myöskään tiedä, kuuluuko palestiinalaishallinnon "jatkuva syyllistyminen räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin" Lähi-idän kriisin "kontekstiin" vai "valtasuhteiden aukipurkamiseen"? En nyt yritä olla sarkastinen, enkä myöskään yritä somemaisesti olla eri mieltä erimielisyden vuoksi. Yritän vain sanoa, ettei sanojen "kriittinen" ja "analyyttinen" käyttö automaattisesti tee mediakritiikistä analyyttistä, Ja lopuksi tiedoksi kaikille Veronikan peukuttajille, jotka ottavat kantaa maailman murhenäytelmiin ilman että viitsivät edes googlata "Human Righs Watch". Skarpatkaa. Veronikan kyseenalaistama väite ei ole ristiriidassa HRW:n raportin kanssa. Raportti vahvistaa väitteen: http://unispal.un.org/.../0/D7E5DD676BDCF47C8525760B004A4870

1 kommentti:

  1. Ja tässä sitten Veronikan tulkinnalle vastakkainen kommentti, jonka mukaan Hesarin uutisointi Israelin pommituskampanjasta Gazassa seuraa arabimedian linjaa: http://juhanihoo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171785-7-nakokohtaa-israelin-operaatioon-gazassa?fb_action_ids=10152253245607986&fb_action_types=og.likes

    VastaaPoista