Keskeneräinen sanakirja: Epiteetti

Epiteetti

”Ke­säl­lä tu­li ku­lu­neek­si sa­ta vuot­ta en­sim­mäi­sen maail­man­so­dan puh­kea­mi­ses­ta. Ar­vos­tet­tu brit­ti­his­to­rioit­si­ja Niall Fer­gu­son ar­vioi kiin­nos­ta­vas­ti so­dan syi­tä Fi­nan­cial Ti­mes -leh­des­sä elo­kuus­sa ja ver­ta­si sil­lois­ta maail­man­ti­lan­net­ta ny­kyi­seen. Hä­nen mu­kaan­sa on vaa­ral­lis­ta us­koa, et­tä val­tioi­den vä­li­nen ta­lou­del­li­nen riip­pu­vuus, ydin­aseet tai kan­sain­vä­li­set ins­ti­tuu­tiot voi­vat es­tää Uk­rai­nan ta­pah­tu­mien kär­jis­ty­mis­tä laa­jak­si on­net­to­muu­dek­si.”

Raimo Sailas: ”Maailman politiikassa puhaltavat kylmät tuulet”, HS 30.9.2014.

Kielitieteessä epiteetti on vertauskuvallinen appositio eli lisämäärite tai vakiintunut lisänimi. Latinan kielen epiteetti, epitheton necessarium, erottaa kantajan muista, muutoin saman nimisistä henkilöistä (esimerkiksi Plinius vanhempi ja Plinius nuorempi). Mikäli epiteetti ei ole välttämätön henkilön tunnistettavuuden kannalta, mutta osoittaa jotakin tämän asemaa tai saavutusta, siitä voidaan käyttää latinan kielen termiä epitheton ornans (Aleksanteri suuri). Klassisessa kreikassa epiteetti on eeppisen kerronnan tyylikeino, joka homeerisessa runoudessa tiivistää henkilöhahmon ansiot ja maineen (viekas Odysseus).

Modernissa käytössä epiteetti täydentää asiantuntijaan automaattisesti liitetyn apposition (”historioitsija”) kirjoittajan arviolla tämän asiantuntemuksen tasosta (”arvostettu”).

”Arvostettu historioitsija Niall Ferguson” = kirjoittaja on pitkälti tai kokonaan samaa mieltä kuin Ferguson.

"Räväköistä lausunnoistaan tunnettu historioitsija Niall Ferguson" = Kirjoittaja ei rohkene yhtyä Fergusonin mielipiteeseen, mutta mainitsee hänet varmuuden vuoksi, jotta lukija ymmärtäisi hänen seuraavan ajanmukaista keskustelua.

”Konservatiivinen historioitsija Niall Ferguson” = Ferguson on poliittisesti ennakkoluuloinen, valehteleva paska.