maanantai 15. syyskuuta 2014

Sanoista: luin arvostelun


“Something in your eyes took a thousand years to get here”, Bono laulaa omasta äidistään U2.n uudella levyllä.
Ymmärsin tämän. Sata vuotta olisi liian lyhyt aika ilmaista, ettei ihminen ole vain oman elämänkokemuksensa summa.
Te­ra­vuo­sia van­ha ta­jun­ta”, kirjoittaa runoilija Kaj Kajander esikoiskokoelmassaan.
Tätä en ymmärtänyt. Enkä luultavasti ymmärtäisi, vaikka kriitikon valikoiman sitaatin sijaan lukisin koko runon. Miljoona miljoonaa on käsite vailla metaforan kuvallista ulottuvuutta tai samaistamisen elämyksellistä kohdetta. Ymmärtämistä ei auta, että ”teran” lisäksi kokoelma ilmeisesti sisältää ainakin sellaiset sanat kuin gee­ni­, kvar­kit, neut­ro­nit, ato­mit ja mo­le­kyy­lit ja hiuk­kas­kiih­dy­tin.
Hiukkaskiihdyttimiä on käytetty tv-kuvaputkissa, röntgenkuvauksissa ja syövän sädehoidossa. Vähän isommilla kiihdyttimillä voidaan sitten havaita ne kvarkit, jotka ovat neutronin osia. Neutronit muodostavat yhdessä protonin kanssa atomin ytimen. Molekyyli on kahden tai useamman atomin muodostama sähköisesti neutraali ryhmä. Geeni on nukleiinihappoihin tallentunut elävän organismin perimän molekylaarinen yksikkö.
Yhdessä ne kertovat elämän muutamista perustekijöistä, eivät sen enempää. Matemaattisen käsitteen tavoin ne ovat vailla kuvallista ulottuvuutta tai samaistamisen elämyksellistä kohdetta. Voi tietysti olla, että runoilijalle ne ovat teknisiä ja etäisiä sanoja, elämän tarkoituksesta vieraantuneita elämän kuvauksia. Tai juuri päinvastoin: tunnesiteensä ympäristöön menettäneen viimeinen järkiperäinen kiinnike elämän kokonaisuuteen.
Kummassakin vaihtoehdossa on kuitenkin yksi vika. Ne kuulostavat kirjan ideoilta, eivät kirjallisuudelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti