“Something in your eyes took a thousand years
to get here”, Bono
laulaa omasta äidistään U2.n uudella levyllä.
Ymmärsin tämän. Sata vuotta olisi
liian lyhyt aika ilmaista, ettei ihminen ole vain oman elämänkokemuksensa
summa.
“Teravuosia vanha tajunta”,
kirjoittaa runoilija Kaj Kajander esikoiskokoelmassaan.
Tätä en ymmärtänyt. Enkä
luultavasti ymmärtäisi, vaikka kriitikon valikoiman sitaatin sijaan lukisin
koko runon. Miljoona miljoonaa on käsite vailla metaforan kuvallista
ulottuvuutta tai samaistamisen elämyksellistä kohdetta. Ymmärtämistä ei auta,
että ”teran” lisäksi kokoelma ilmeisesti sisältää ainakin sellaiset sanat kuin geeni, kvarkit,
neutronit, atomit ja molekyylit ja hiukkaskiihdytin.
Hiukkaskiihdyttimiä on käytetty tv-kuvaputkissa,
röntgenkuvauksissa ja syövän sädehoidossa. Vähän isommilla kiihdyttimillä
voidaan sitten havaita ne kvarkit, jotka ovat neutronin osia. Neutronit muodostavat
yhdessä protonin kanssa atomin ytimen. Molekyyli on kahden tai useamman atomin
muodostama sähköisesti neutraali ryhmä. Geeni on nukleiinihappoihin tallentunut
elävän organismin perimän molekylaarinen yksikkö.
Yhdessä ne kertovat elämän
muutamista perustekijöistä, eivät sen enempää. Matemaattisen käsitteen tavoin ne
ovat vailla kuvallista ulottuvuutta tai samaistamisen elämyksellistä kohdetta.
Voi tietysti olla, että runoilijalle ne ovat teknisiä ja etäisiä sanoja, elämän
tarkoituksesta vieraantuneita elämän kuvauksia. Tai juuri päinvastoin: tunnesiteensä
ympäristöön menettäneen viimeinen järkiperäinen kiinnike elämän kokonaisuuteen.
Kummassakin vaihtoehdossa on
kuitenkin yksi vika. Ne kuulostavat kirjan ideoilta, eivät kirjallisuudelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti