torstai 2. huhtikuuta 2015

Keskeneräinen sanakirja: Tekninen taitavuus


Tekninen taitavuus

”[Aki] Sal­me­la on tek­ni­ses­ti tai­ta­va ny­ky­ru­noi­li­ja, jo­ka hal­lit­see la­jit ja teos­muo­don.” - Vesa Haapala, HS. 1.4.2015.

Runoilijaa sopii kutsua teknisesti taitavaksi, muita kirjoittajia ilmeisesti ei. Mielikuva runon suuremmasta teknisyydestä verrattuna romaaniin tai muuhun proosaan on kielikuva. Se palautuu mitalliseen runouteen, jossa mitta oli perintö runonlaulusta tai yksinkertaisesti jäänne runon historiallisesta yhteydestä musiikkiin – musiikin rytmiin, dynamiikkaan ja rakenteeseen.

Musiikista puhuttaessa on yhä tavallista, jopa luontevaa erottaa instrumentin hallinta taiteellisesta ilmaisusta. Silti myös musiikin tekninen osaaminen on hyvin samanlaista kuin runon tekninen osaaminen: ”näppärää” ja ”maneerista”, kuten kriitikko Vesa Haapala muotoilee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti